Flow Festival ja Sia Furler

Flow Festival sunnuntai 14.8.2016

Aiemman Musen keikkaraporttini yhteydessä totesin lopuksi, etten ole ikinä käynyt festareilla. Noh, nyt tuo ”neitsyys” sitten meni Flow Festival 2016 myötä, jos se nyt lasketaan ”aidoksi” festariksi?

92 euroa 1 päivän lipusta oli niin naurettava, että väliinhän Flow olisi jäänyt ilman 15 euron hintaista Onnibus.com Oulu-Helsinki matkaa sekä 25 euron hintaista Norwegianin paluulentoa. Siltikin oli kammattava läpi koko sunnuntain (suurelta osin entuudestaan tuntematon) artistikattaus ja valikoitava vähän muutakin kuin ”the thing”. Jaa mikä thing? Tietenkin Sia Furler.

Tutustuin Sia Furlerin musiikkiin vasta vuonna 2011 ystäväni vinkkaamana. Se olikin siitä eteenpäin täyttä rakkautta. Nainen, joka säveltää omat biisinsä, ja laulaa kauniisti, persoonallisesti, herkästi, oijoi.

Artistikattauksesta ennakkotutustumisen kautta valikoitui Sian lisäksi Dua Lipa ja Daughter, jotka yllättivätkin molemmat erittäin positiivisesti.

Daughter

Daughterin unenomainen ”Doing the Right Thing” kitaralurittelu osui ja upposi tällaiseen melankoliseen puolislaaviin kuin nestemäiseen margariiniin. Se onnistui pysäyttämään festarihumun keskellä ja vei mukanaan hetkeksi jonnekin kauas. Sen jälkeen tullut ”New Ways” jatkoi samalla ihanalla utuisella kitarasoundilla. Bändi soitti erittäin hyvin, josta kertoo omaa kieltään sekin, että tykkäsin näistä livevedoista enemmän kuin studioversioista.

Dua Lipa

Tästä kuullaan vielä varmasti, ja suuresti, sillä niin upea on tämän vasta 20-vuotiaan naisen ääni. Siinä on svengiä, soulia, lumoa ja puhtautta enemmän kuin kourallisessa maailman tämän hetken huippunaisartisteja yhteensä! Ja bändi taustalla oli myös aivan timanttinen!

Päivän aikana tuli nähtyä myös J. Karjalaista n. 30 sekunnin ajan, mikä alkaa olemaan aikalailla maksimi minulle sekä New Orderia, jota lienee täytynyt fanittaa joskus kauan kauan sitten, että tuon vanhan papparaisen myötähäpeää herättävästä lavaesiintymisestä ja epävireisestä laulusta sai jotain järkevää irti. Festarin ”häkeltävin” kokemus taas lieni tupsahtaa Riviera Cinema Bar :iin kesken elokuvan ”Wetlands – Kosteikkoja” (Feuchtgebiete, 2013) näytöksen, jota voisi kuvailla sanoilla ”aito saksalainen taide-elokuva”. Se oli kuitenkin itseasiassa pirun hyvä filmi, ainakin siltä osin kun sitä tuli katsottua, kunhan vain sai päänsisäisen festaritunnelman muutettua cinemafiilikseksi.

Sia

Illan päätti Sian 13 biisin ja tasan 1 tunnin mittainen esiintyminen. Vielä tätä kirjoittaessakin sitä tarkastelee hieman kahtiajakoisin tunnelmin, joskin valtaosin lumoutuneen ihastelevasti (kuten tämä Iltasanomien arvostelu). Itse sisällöstä ei tarvitse valittaa, hittikimara vailla vertaa ja omat suosikitkin sieltä pääosin tuli (joitakin vanhempia biisejä jäin kaipaamaan). Ja jos Muse soitti, lauloi ja esiintyi livenä vähintään yhtä hyvin kuin studiolevytyksillä niin sitä teki kyllä Siakin. Jumalainen ääni, eihän siitä pääse mihinkään.

Sitten se mutta. Ymmärsin ja tiesin ennalta Sian ajattelutavan live-esiintymisiin. Sia sanoo, että musiikki etusijalla ja hän itse naama peitettynä peruukkeineen jossain taustalla, mutta olisin itse ehkä saanut enemmän irti edes hillitystä valoshowsta ja jonkinmoisesta kontaktista yleisöön. Vaikka olenkin ”vähemmän on enemmän” -ajattelutyylin ystävä ja vankka kannattaja niin siltikin mietin olisiko lavaesiintyminen voinut olla jotain muuta kuin bänditön, taustanauhan päälle laulettu veto esitanssijoiden kera.

Samoin keikan settilista toistui identtisenä kuin kaiketi kaikilla edellisillä Sian keikoilla (takanani olleet naiset osasivat niin hyvin ennustaa aina seuraavat biisit, että oli ihan kysyttävä). Pieni variaatio olisi mielestäni ”yleisöystävällistä”. Ja kyllä, tiedän – videoscreeneillä näkyvät nauhoitetut tanssiperformanssit yhdistettynä livetapahtuman lähes identtiseen esitanssijoiden liikkeisiin vaativat tarkkaa ajoitusta jne, mutta kyllä muutaman biisin vaihtelu illasta toiseen olisi toteutettavissa.

Festarikuvia

Panoraamat

Summa summarum

Flown sunnuntaiaamu valkeni kovassa sateessa ja ukkosessa, jotka onneksi väistyivät täydellisesti jo iltapäiväksi. Lopputuloksena oli täydellinen t-paitakeli ja erittäin miellyttävä ensimmäinen festarikokemus. Sia oli minimalistinen, lumoava, ainutlaatuinen, liki täydellinen. Sellainen vahva 9, jonka kokonaisuutena varsinkin Daughter sekä Dua Lipan pirtsakka esiintyminen nostaa lähelle kymppiä. Tutustu YouTube soittolistaan kaikista Flown videoistani (12 kpl @ Full HD), jossa on yhteensä 16-17 minuuttia katseltavaa ja kuunneltavaa 🙂

Tämän kesän itselle mieluisista artisteista jäi kokematta Provinssirockin Rammstein ja Qstockin Prodigy. Rammstein tosin ei olisi soittanut kuin vain 3 mieleistä biisiä (Ich Tu Dir Weh, Mein Herz Brennt, Sonne) ja Prodigy soitti niin kovalla volyymillä Oulussa, että kuulin sen parvekkeelleni asti 😀

  • Flow Festival +
    • vessajonot vetivät hyvin, varsinkin miesten puolella
    • ruoka hyvää siltä osin kun maistoin, joskin festarihintaista
    • pääosin toimiva akustiikka ja äänentoisto, eritoten kun korvatulpilla sääti volyymin makuunsa
    • monipuolinen tarjonta kaikkea
    • siisti, hyvin käyttäytyvä yleisö, ei vallan montaa änkyräkännistä
  • Flow Festival –
    • lippujen hinnat
    • paikoitellen aavistuksen ahdasta suuresta väkimäärästä johtuen

 

Matkakuvia