Student RUN 2016 (Oulu)

savolainen_slaavikyykky_studentrun_2016_01

Student RUN -tapahtuma juostiin tiistaina 13.9. yhdeksässä eri kaupungissa yhtäaikaisesti. Tämän 5 km hyväntekeväisyysjuoksun 10 euron osallistumismaksu meni Itämeren hyväksi lyhentämättömänä. Meidän TTK14SN -luokan ”toitsut” olivat bonganneet tapahtuman vain viikkoa aikaisemmin, mutta saimme silti kasaan viiden innostuneen juoksijan joukon, minä mukaanlukien. Meidän porukka edustikin lopulta peräti ~14 % osanottajista, sillä Oulun juoksuun otti osaa vain 36 henkeä. Sään vuoksi ei osanotto jäänyt pieneksi, vaan juosta sai kauniin kesäisessä ja aurinkoisessa +12’C kelissä (joskin tuuli kävi kylmästi).

Järjestin pienen leikkimielisen kilpailun juoksuni loppuajasta tämän blogin Facebook-sivulla. Se keräsikin mukavan määrän veikkauksia, joista suurin osa tuntui kovin optimistisilta (vaikkei itsellänikään ollut selkeää käsitystä vauhdista). En ollut juuri juossut vuoteen pariin satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta. Olen tehnyt enemmän pitkäkestoista (10-15 km) ja rivakkaa (7-7½ km/h) kävelylenkkiä. Juostessa polviani rupeaa viimeistään 10 km kohdalla pakottamaan ihan kunnolla (jo aikaisemminkin kovalla alustalla), joten 5 km oli matkana passeli. Minulla ei ole myöskään ”juoksijan anatomiaa” enkä ole käynyt juoksukouluja. Lonkkaleikkauksestakin oli kulunut vasta 7 kk, mutta toisaalta kuntopohja oli monipuolisen liikunnan ansiosta kohtuu hyvä ja laaja-alainen (joskin ”intervallityylinen”).

Asetin itse mielessäni tavoitteeksi juosta alle 30 minuutin. Tämä perustui siihen, että silloin kun juoksin enemmän ja säännöllisemmin (2012-2014) meni yleensä 10 km lenkki tuntiin. Tiesin myös, että kisatunnelma tuo oman ”buustinsa”. Ja kilpailuviettisenä tiesin hampaat irvessä meneväni kun kelloa vastaan juostaan. Joten ei muuta kun runsas salaattilounas napaan muutama tunti ennen h-hetkeä, vähän jalkoja auki foam rollerilla ja venyttelyllä, kompressiovaatteet päälle, hieman särkylääkettä ennaltaehkäisevästi ja laatien Spotifyyn oma ½ tunnin Student RUN -soittolista. 🙂

Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon

Henkinen valmistautuminen juoksuun oli täysi kymppi, mutta fyysinen… kammottavan huono. Olin käynyt innolla hoitokoiran kanssa 12, 13 ja 14 kilometrin kävelylenkit edeltävinä päivinä. Ja aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi niin pelasin vielä futsalia tunnin verran myöhään juoksua edeltävänä iltana uskoen, että kyllä ne jalat siitä palautuvat. No ei ne vaan palaudu. 😀

Jo kävellessäni kotoa Oulun kaupunginteatterille, josta juoksu alkaisi, tunsin kuinka molemmat penikkani huusivat hoosiannaa. Ne olivat futsalin peluusta aivan tukossa. Sain hierottua niitä auki ennen juoksun alkua yllättävän hyvin, mutta varsinaiseksi ongelmaksi paljastui n. 100 metriä lähdön jälkeen alaselkä. Ensin se puutui täysin, jonka jälkeen se meni totaalisen jumiin ja kramppiin. Alkoi ”täydellinen” Via Dolorosa selän ollessa niin tuskainen, että minun olin pari kertaa pysähdyttävä ja käveltävä hetki. Olen taatusti herättänyt hilpeyttä ohikulkijoissa kun olen pistänyt kyyryssä menemään sylki suupielestä valuen tuskan ilme kasvoilla. Juoksin siis kirjaimellisesti hampaat irvessä, mutta eri syystä kuin aluksi luulin. 😀

Summa summarum

En tehnyt enää muuta virhettä itse juoksun aikana kuin sen, että lähdin aivan liian kovaa liikkeelle. Ensimmäinen ½ km menin 15 km/h vauhdilla kärkijoukon mukana (tempauduin vahingossa mukaan) kun pitkäkestoinen maksimi minulle nykyisellään lienee tuo koko lenkin keskinopeudeksi muodostunut 11 km/h.

Loppuaikani oli 27.08, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. En olisi uskonut näinkin hyvään aikaan kaiken sen tuskan jälkeen. Olo maalissa oli mahtava ja kaikkensa antanut. Jossen ihan saapunut maaliin kuten Gabriela Andersen Los Angelesin vuoden 1984 kesäolympialaisissa niin melkein. 😀

Juoksuni kulkua voi sykkeineen päivineen seurata juoksun Sports Tracker tallenteesta. Hirveän paljoa parempaan aikaan ei näillä eväillä jokatapauksessa olisi ollut mahdollisuuksia – siitä kertoo jo 169 bpm keskisyke (maksimi kävi 182 :ssa). Ilman alaselän ongelmia, juoksua edeltävän levon ja edes jonkinlaisen jonkinlaisen valmistelevan juoksuharjoittelun myötä pääsisin ehkä 25 minuutin aikaan (12 km/h keskinopeus). Se voisikin olla tavoitteeni ensi kerralla. Paras juostu aika Oulussa oli niinkin kova kuin 16 minuuttia ja rapiat. Suomen ennätys 5000 metrille on Lasse Virenin 1972 juoksema 13.16.