88 vuorokautta

savolainen_slaavikyykky_88_vuorokautta

”No mistä se nyt on luopunut?” – niin, jostakin luopumisesta voisi tämänkin postauksen kuvitella kertovan kun edellinen ”220 vuorokautta” käsitteli alkoholista pitäytymistä. Olisin voinut otsikoida tämän postauksen ”sokerittomaksi syyskuuksi” ja aloittaa sanoilla ”Hei! Nimeni on Milan ja olen addikti. Sokeriaddikti.” – mutta lasketaan mieluummin päivissä tämäkin muutos. Itseasiassa se alkottomuuskin olisi nyt jo 279 vuorokautta, mutta kuka näitä laskee. 😉

Hesarissa oli hiljan artikkeli sokeririippuvuudesta, jonka ingressi kuului: ”toisille makea maistuu paremmin kuin toisille, mutta on täysin mahdollista olla sokerin kohtuukäyttäjä.” – ja minulle se maistui! Lapsesta asti olen ollut karkkien suurkuluttaja. Minulla ei ollut karkkipäivää vaan karkkipäivä oli joka päivä. Enkä muista ainoatakaan hampaiden tarkistusta, jossa ei olisi löytynyt reikiä. Eikä aikuisenakaan kauppareissua ilman pussia paria nameja. Olin tottunut napostelemaan karkkeja kaiken aikaa kotona. Professori HS :n jutussa kertoo, ettei sokeri aiheuta riippuvuutta. Ajattelen itse, että vaikka heti aamusta ei sokeria tekisikään mieli niin kyllä se mielihyvää tuottaa ja on siten omiaan aiheuttamaan ainakin psyykkistä riippuvuutta. Ja jos ei muuta niin pirun pinttyneen tavan namien naukkailusta voi saada.

Muutoksen tuulet

En osannut kriittisesti kyseenalaistaa sokerin kulutustani ennenkuin kävin kesän lopuilla keskustelun ravintoasioista perillä olevan henkilön kanssa. Laskeskelin sen jälkeen, että tyydytin päivittäisestä energiantarpeestani käytännössä n. 20-25% karkeilla, joskus jopa puolet. Tähän määrään oli vielä lisättävä sokeri muista lähteistä (ruoka, juomat). Käytän valtavasti aikaa ja vaivaa liikkumiseen sekä kunnon ylläpitämiseen ja samaan aikaan lapioin hyötyjä ulos toisesta päästä. Hölmöläisen hommaa.

Lähdin elokuussa sitten haastamaan itseäni kuitenkaan uskomatta, että pääsisin tästä ~30 vuotisesta tottumuksesta mitenkään eroon. Lopetin käytännössä karkkien syömisen täysin seinään ja aloin entistä enemmän kiinnittämään huomiota sokerin saantiin myös muista lähteistä. Ja mitä tapahtui? Ensinnäkin, pienen hapuilun ja hampaiden kiristyksen jälkeen pystyin kuin pystyinkin pitämään itseni erossa karkeista.

  • Lyhyen aikavälin muutokset
    • laihduin 1. viikon aikana 2-3 kg, joka kuitenkin ”tuli takaisin” myöhemmin
      • jälkeenpäin arvioiden en osannut vanhoilta tottumuksiltani korvata energiavajetta ruoalla
      • elimistökin oli sokerin saannin loppumisesta ”shokissa” ja ymmällään
    • viikon jälkeen aloituksesta aloin tuntea jatkuvaa ”pohjatonta nälkää”
      • keho huusi jatkuvasti ravintoa ja tuntui ettei nälkää pystynyt tyydyttämään millään
      • oli pakko alkaa syömään säännöllisesti välipaloja ja näläntunne tasoittuikin kohta
    • ensimmäiset 2 viikkoa vaivasi älytön väsymys, joka ei lähtenyt nukkumalla
      • saatoin nukkua 12 tuntiakin, mutta olin silti herätessä väsynyt ja voimattoman oloinen
      • väsymys ja vetämättömyys oli pelottavan voimakasta vaikka tiesinkin mistä se luultavasti johtuu
    • otin aluksi pahimpiin makean ”vieroitusoireisiin” maapähkinöitä ja rusinoita, mutta luovuin niistä pian
  • Pidemmän aikavälin muutokset
    • nykyään hedelmien tai muun makean syöminen aiheuttaa helposti voimakkaan sokerihumalan ja ”pöhnän” tunteen, jota en ole ennen kokenut
    • sokeri oli halvan energian lähde, laadukas ruoka maksaa enemmän
      • ironista kyllä, mutta nyt kuluu rahaa enemmän ravintoon kuin napostellessani karkkeja ja ero vain suurenee makeisten ja jäätelön haittaveron poistuessa vuoden 2017 alussa
    • vireystila kasvoi selvästi, väsyttää vähemmän ja olo on energisempi
      • väittäisin, että myös henkinen hyvinvointi otti loikan eteenpäin
    • syön nyt säännöllisesti välipaloja useita kertoja päivässä ja tunnen ”rehellistä nälkää”
      • tunnistan nälän tunteen paremmin ja useammin, välipalatkaan eivät voi  ”unohtua”
Summa summarum

Kannustan seuraamaan omaa energiansaantia vaikka et omaisi ”sokeriongelmaa”. Sokerissa energia on älyttömän tiiviissä muodossa. Se muuntautuu tehokkaasti elimistössä rasvaksi (eritoten sisäelinten ympärille). Sokeri rasvoittaa maksaa siinä missä alkoholi ja aiheuttaa elimistössä tulehdusreaktiota (harmi etten mitannut ennen ja jälkeen muutoksen tulehdusarvojani). Sokeriset mehut ja jugurtit kannattaa hyvästellä ensimmäisten joukossa, sillä nestemäisessä muodossa sokeri imeytyy tehokkaimmin. Eri lähteistä yhdistelemäni tietous kertoi, että 50-70 gr päiväannos sokeria on vielä ok, mutta yli 100 gr tuottaa jo terveyshaittoja. Täysin ”nollalinjaan” on liki mahdotonta päästä, en edes yritä. Valikoin kuitenkin tuotteet siten, että lisättyä sokeria olisi mahdollisimman vähän (eikä aspartaamia tai aromivahventeita). Valkoista jauhoa vältin jo entuudestaan. En syö vaaleaa leipää, pullia, viinereitä tai muutakaan ”höttöä”.

Tarkoitus ei ole ”ajaa itseään liian ahtaalle” muutoksilla, sillä elämässä on oltava nautintojakin. Itsetehty kermaviilidippi sipsien kera kuuluu herkkuihini ja saattaa ostoskoriin livahtaa silloin tällöin hopeatoffee-patukka tai Lakrisal-pötkö. Opettelin myös tekemään raakasuklaasta yhdessä Stevian kanssa erilaisia herkkuja – tästä onkin pian tulossa postaus reseptien kera (artikkelin kuva on näistä herkuista). Silti suurin nautinto tänä päivänä tulee ihan vain kurnivan nälän tyydyttämisestä laadukkaalla aterialla.

Olen hyvin tyytyväinen päätökseen luopua karkeista, ja pirun ylpeä itsestäni, sillä en ole vieläkään uskoa, että todella pystyin siihen. Ja kuten sanottua, täysin nollalinjalle en edes pyri (kuten en tietoisesti alkoholinkaan kanssa). Tiedostan, että jonkin asian kieltäminen kokonaan voi kasvattaa himoa ja siten riskiä, että vaikeassa elämäntilanteessa asia lävähtää silmille. Olen koittanut objektiivisesti miettiä karkinsyöntiäni nyt jälkeenpäin ja tullut lopputulemaan, että siitä oli tullut luonnollinen osa ruokavaliotani. Söin karkkia nälkääni, en mihinkään tiettyyn tunteeseen tai tilanteeseen. Tyydytin kehoni ravinnontarvetta karkeilla sen kummemmin sitä ajattelematta. Tein nyt käytännössä  vain ruokavalioremontin.

Haasta itsesi

Jos tämä blogikirjoitus herätti jotain tuntemuksia niin pysähdy hetkeksi pohtimaan mistä ne johtuvat. Onko sinun päivittäinen energiansaantisi koostumus väärä ja onko kokonaisuudessa tarvetta muutoksille. Ja jos on niin haasta itsesi! Aiheeseen liittyvää suositeltavaa lukemista ovat mm. Patrik Borgin erittäin hyvä ”Pöperöproffa” -blogi (ks. myös blogin FB-sivut) sekä Elintapalääkäri Vilho Ahola.

Aloita vaikkapa laskemalla arvio päivittäisestä energiantarpeestasi energiantarvelaskurilla. Tiedän InBody-kehonkoostumusmittauksen perusteella, että arvio omasta perusaineenvaihdunnastani on 1 645 kcal / vrk. Se tarkoittaa kehon elintoimintojen energiantarvetta täydessä levossa ilman ruoansulatusta (joka on n. 250 kcal lisää). Yhdistettynä kaikkeen muuhun toimintaan, kuten arkiliikkumiseen ja liikuntaan, on tarpeeni n. 2700-3000 kcal / vrk. Täyttä tarkkuutta energiansaannista ja -kulutuksesta on kuitenkin mahdotonta saada.