Rouva pyykkitupa

savolainen_slaavikyykky_rouva_pyykkitupa

Ja niin meidän katseemme kohtasivat – minun ja sinun, rouva pyykkitupa. Olit selvästi odottanut minua kuin niittykukka kevään ensimmäistä auringonsädettä. Huomasin sen tavasta miten nostit katseesi rytmikkäästi loppulinkoavasta pesurummusta minua kohti saapuessani pyykkitupaan paria minuuttia vaille aikani loppumista.

Totesin sinulle osoittaessani kellon viisareita, että eihän tässä elämä ole minuuteista kiinni. Kävi kuitenkin ilmi, että olihan se – koko suvun lakanapyykki kun oli pesemistä vaille. Vaikutti kuin olisit alkanut luettelemaan tyynyliina tyynyliinalta kenelle ne suvussasi kuuluvat. Yritin lempeällä katseellani viestiä, etten luultavasti tekisi tuolla tiedolla mitään.

Kerroit, että kuivaushuone oli myös välittömästi sinun, heti, kokonaan. Kuvailit miten repisit pyykkini sieltä alas jos sinne sitä laittaisin, edes yhdelle narulle. Totesin rauhallisesti pakatessani märkiä vaatteita kärryihin viedäkseni ne kotiini kuivumaan, että kadehdin teitä rouva hyvä. Kysyit, miksi?

Vastasin, että näen sieluni silmin elämänne olevan kuin ote satukirjasta kun näin pienet asiat nostattavat verenpainetta. Vastasit ponnekkaasti, että erehdyn, koska sinulla on pikkutytön verenpaine. Tuon jälkeen viestintämme saavutti sanattoman loppukliimaksin hiljaisuuden hyväillessä huonetta ympärillämme, katsoessani sinua pitkään silmiin, kuin pikkutyttöä, jonka verenpaine sinulla ainakin oli.